Vanhat huonekalut ovat kuin muistojen arkkuja. Niihin on tallentunut menneiden aikojen henkeä, tyylitajua ja usein myös arvokasta käsityötä. Monen kunnostusoperaationa on puinen lankuista tehty ruokapöytä, sillä siinä ei tarvitse käsitellä kankaita. Haastetta etsivillä vintage-divaanin kohdalla kädet alkavatkin syyhytä – siinä on jotakin aitoa charmia, joka kaipaa vain ripauksen rakkautta ja raikasta ilmaa. Jos divaanin verhoilu on nuhruinen ja täytteet kadottaneet kimmoisuutensa, ei syytä huoleen. Tilanne ei vaadi uuden sohvan kantamista kotiin, vaan se on tilaisuus näyttää, että mielikuvituksella ja käsityöllä saa aikaan melkoisen pelastusoperaation.
Ensimmäiset askeleet: tuuletus ja tarkastus
Ennen suurempia toimenpiteitä divaani kannattaa siirtää raikkaaseen ilmaan. Ei siksi, että peitettäisiin hajuja, vaan jotta pölyt ja mahdolliset hiirenpesät saadaan siivottua pois. Vaikka ajatus vanhan pölyn pöllyttämisestä voi hirvittää, perusteellinen imurointi ja tuuletus ovat välttämättömiä. Samalla on hyvä hetki tutkia rakenteet: ovatko liitokset tukevat, toimiiko mahdollinen mekanismi ja onko puuosissa vaurioita?
Jos divaanin mekanismit ovat ruostuneet jumiin, ei kannata pelästyä. Ruuvimeisseli ja ruosteenirrotin ovat ystäviä, jotka ratkovat monta ongelmaa jumittuneista saranoista aina löystyneisiin kiinnityksiin saakka.
Uusi ilme ja oikeat välineet
Jos kangas on ehjä mutta nuhruinen, voi uutta eloa tuoda tekstiilipesurilla tai vaahtopesuaineella. Nykyaikaiset aineet ovat tehokkaita mutta hellävaraisia. Jos kangas on kuitenkin riekaleina, on aika harkita verhoilua. Vintage-divaanissa on usein erinomainen runko, johon uuden kankaan kiinnittäminen onnistuu.
Kankaan kuosin valinnassa aloittelevan verhoilijan pahin vastustaja on viivotinsuora raita. Raitakuosi on armoton paljastaja, joka ei sääli tekijäänsä. Jos raita on millinkin vinossa selkänojan kohdalla, se pistää silmään joka kerta ohi kävellessä ja muistuttaa olemassaolostaan. Siksi samettinen pinta tai eläväpintainen, yksivärinen kangas on huomattavasti turvallisin ja mielenrauhaa vaaliva valinta. Se antaa anteeksi pienet rypyt ja epätasaisuudet, joita ensikertalaiselle väistämättä tulee.
Kun projekti etenee kankaiden leikkauksesta varsinaiseen kiinnitykseen, totuus iskee vasten kasvoja yleensä työkalujen muodossa. On syytä hyväksyä heti alkuunsa, että se tavallinen toimistonitoja, jolla on niitattu yhteen edellisen vuoden veroilmoitukset, ei tässä urakassa pärjää. Se vääntyy mutkalle heti ensimmäisessä kovapuun oksankohdassa ja aiheuttaa vain turhaa hammasten kiristelyä.
Kannattaa suosiolla marssia rautakauppaan ja hankkia jämäkkä niittipyssy, joka pamahtaa tyydyttävästi ja uppoaa puuhun ilman suurempaa suostuttelua. Kunnon työkalu säästää sormenpäitä, kun kangas pitää saada pingotettua rummun kalvon kireydelle. Löysästi kiinnitetty kangas kun näyttää helposti siltä, kuin divaani olisi laihtunut yllättäen ja vaatteet roikkuisivat päällä.
Erityisesti kulmien taittelu on oma taiteenlajinsa, jota voisi verrata joululahjan paketointiin, mutta pakettina onkin epämääräisen muotoinen puupalikka. Ylimääräinen kangas kannattaa leikata rohkeasti pois taitosten alta, jottei lopputulos pullota nurkista kuin liian täyteen ahdettu tasku.
Täydennykset ja viimeistely – mukavuus kunniaan
Pelkkä kangas ei riitä, jos pehmusteet ovat lytistyneet pohjaan asti. Vaahtomuovia saa määrämittaan leikattuna, ja sen muotoilu onnistuu kotona mattoveitsellä. Täytteiden vaihto tekee ihmeitä, sillä istuinmukavuus riippuu lopulta enemmän pehmusteista kuin kankaasta.
Tarkista lopuksi jalkojen kiinnitykset. Vanhat liitokset voivat olla löysiä kuin epävakaa sää, joten kiristäminen on tarpeen. Puuosien käsittelyssä hiekkapaperi on paras kaveri, eikä sen käytössä kannata säästellä voimia. Vanha, halkeillut lakkapinta voi olla sitkeässä, mutta kun sen saa hiottua pois ja alta paljastuu puhdas puu, tunne on yllättävän palkitseva.
Kun pölyt on pyyhitty ja puhtaalle puupinnalle levittää rätillä pellavaöljyä tai vahaa, puun syyt heräävät eloon ja väri syvenee silmissä. Se on se maaginen hetki, jolloin ymmärtää, miksi tätä vaivaa on ylipäätään nähty. Ai niin - viimeinen vinkki: tiesitkö että Yle Areenassa on katseltavissa Vanhasta taidolla -sarja, jossa kunnostetaan vanhoja huonekaluja?